Yukion hattu

"Yukion hattu on Yukion hattu." Noin tässä ihan alussa luki, ku tein joskus aikoja sitten luonnospohjan valmiiksi tätä merkintää varten. Oon näemmä ollu erittäin hauska ja todellakitodellakitodellaki luova, ainakin omasta mielestäni. :'D Mut jöö, asiaan. Broni Alex sano mulle, että mun pitäs tehä tutorial tosta Yukion hatusta ja ensin ajattelin, että meh... mut kaipa mä jotain voin siitä raapustaa sillä aikaa, ku odottelen, että saan Frostista kuvia ja saan tehtyä Frostin päivityksen.

Once again, Yukio.

Yukiollahan on päässään tommonen ns. vanha veturinkuljettajan hattu / lätsä, millaista ei ihan helposti nykyään löydä. Kiersin ties kuinka monta kauppaa ja aina kaikessa pelastanut Robin Hood myös petti mut tällä kertaa. Eihän sitä sit auttanu ku tehdä ite... äitin avustuksella. Mä en ole koskaan hattuja tehnyt ja siksi tää vaikutti sellaselta, etten varmasti osais ite. Ai mikä itseluottamus? Onks se syötävää? Pakkohan se oli monet koekappaleet tehdä, ennen ku uskals ruveta lopullista tekemään. Ensimmäisestä tuli liian pieni ja seuraavasta liian iso... muotoakin haettiin monta kertaa, mut kyl se sit saatiin onnistumaan.

Kaunis koekappale

Ensimmäiseks kannattaa tietysti hankkia kangas, mistä hattu/lätsä tehdään (Ihanko tosi? Kangasta? Ettei vaan peltiä... ) ja siihen myös vuorikangas. Itelleni kävi siten, että koska ensimmäinen tilaamani takki Yukiolle olikin liian lyhyt, niin päätin tappaa sen kankaaksi. 8D 

Tuli testattua, kuinka monesta palasesta ton voi tehdä ja tuli todettua, että neljä, kuusi tai kahdeksan palaa on hyvä määrä. Itse koin 8-palaisen parhaimmaksi ja tein sen mukaisesti. Ilman kaavaa nuo palaset saa niin, että otat oman pääsi keskikohdan ja mittaat siitä sivulle pääsi mukaisesti, että kuinka pitkä sen palasen pitää olla. Kannattaa myös mitata oma päänympärys, jotta tiedät, kuinka leveitä ne saa olla alaosasta. Kappaleiden muodon näkee kivasti, kun luet eteenpäin. ;D

Tosiaankin, ensimmäisenä leikataan kankaasta (omassa tapauksessa leikkasin takista) hatun palaset irti ja vuorikankaasta leikataan samanlaiset palaset.

Heihei takki, olit liian pieni. Kärsi.

Kaavassa lukee kauniilla käsialallani "kupupala". Tärkeä tieto.

Kunhan muistat varmistaa, että molempia (kangasta ja vuorikangasta) tulee kahdeksan kappaletta, niin hyvä tulee. Kankaasta kannattaa myös leikata lipan kaksi palasta sekä reunakaistale. Lipan voi muotoilla sellaiseksi kuin haluaa. Kaavassa se oli pyöreä, mutta itse tarvitsin kulmikkaamman.

Lippa

Tottakai mun oli myös "pakko" ottaa kuva siitä takki-raasusta, kun sitä oli niiiiiiin kovasti operoitu:

Operoitu takki. Anteeksi laatu...

Jatketaan: Kupupalat ja vuorikangaspalaset leikattuasi ne on hyvä silittää. Varmista myös kupupaloista, että ne menee ompeluun samoin päin. Kupupalat ommellaan niiden pitkät sivut toisiinsa kiinni, jolloin lopputulos näyttää, no... kuvulta? Siltä, että siitä on tulossa hattu? :D Sama tehdään vuorikankaille. Kannattaa oikeasti miettiä mitä tekee. Ite onneksi ekassa koeversiossa, enkä lopullisessa, ompelin kaksi kappaletta toisiinsa pitkistä sivuista kiinni, kunnes tajusin, mitä olin tehny... OTL (<- se on hymiö, jos joku ei tienny) Ei muuta ku purkamaan toinen sivu ja kasaamaan niin, ku se pitäis tehä.

Kupupalat

Vuorikankaat

Kupupalojen ja vuoren pitäs näyttää sisäkkäin tältä:

Huolittelu lopuksi on pop. ;)

Tämän vaiheen jälkeen reunaan ommellaan reunakaistale kiinni johon myös ommellaan lippa kiinni. Lipan sisälle kannattaa laittaa jotakin kovaa ja/tai taipuisaa, jotta se oikeasti näyttää lipalta, eikä miltään roikkuvalta turhakkeelta. Muropaketin pahvi ja softis on oikein hyvin kelpaavia asioita. Itse käytin taipuisaa pahvia.

Näin ikkään.

Loppua kohti lähestytään! Kun reunakaistale ja lippa on ommeltu kiinni niin, että ollaan itse tyytyväisiä, on aika ommella vuori kiinni.

Vain _vähän_ ylivalottunut vuori.

Lopuksi sitten tietysti silitys.

And there! We have a lätsä! Mihin olen tottakai itse tyytyväinen (ja olen jo käyttänyt sitä kahdessa conissa tätä kirjottaessani). 

Melko hauskaa tossa hatussa on, että se on noin normisti vähän liian väljä, mutta peruukin kanssa juuri sopiva. Ei uskoisi, että peruukki tuo niin paljon kokoa mukaan, mut niin se vaan tekee! Oli myös kiva kuulla Sestralta, että se vois pitää tota hattua vaikka arkenakin.

Siinä Yukion hatusta tarinaa. Josko joku löytäis pientä apua tästä, vaikkapa ehkä helpommin ja paremmin saa, kun ettii ite kaavat. :D

Seuraava merkintä on ehkä se Frostbite, missä olin, mut en voi luvata mitään vielä. Möööööööö.

Yukicon

Yukicon se oli ja meni toissa viikonloppuna, muutama sananen siitä. Yukicon pidettiin Espoossa ja sinnehän taas mun ja Sestran matka johti. Tällä kertaa myös Alex liittyi seurueeseemme. Haukkana kärkyttiin lipunmyyntiä, jotta varmasti saataisiin liput ja onneksi hyvin kävi. Hyvin varhain (lue: melkein viime tipassa) varattiin hotelli, mikä sattumoisin olikin pienen kävelymatkan päässä conipaikalta. Junaliput myös ostoon ja eikun jännäilemään ja cosseja valmistelemaan. 

Jee ranneke. Karsee kuva, mut ihassama.

Mulla oli cossisuunnitelmat vähän auki, että mitä sitä cossaisi. Olin jo päättäny, että tanssiais-DtK:n ottaisin ainakin, mutta toinen asu oli auki. Halusin cossata Bleachistä Yukiota, mut tiesin, etten osaisi tehä sen takkia, joten päätin ostaa sen takin Ebaystä. Noh, ensimmäinen takki osoittautui liian lyhyeksi, joten piti ostaa toinen. Kovasti joutui jännäämään, että kerkeääkö se vai ei. Koko takin ei pitänyt keretä, joten olin valmistautunut ottamaan mun uusimman haltia-cossini mukaan. Kaikeksi yllätykseksi Yukion takki ehtikin! Eikä siinä sit auttanu muu ku ruveta hattua väsäämään, koska muut osiot mulla jo oli: Housut löysin omasta kaapista, peruukki oli jo ostettu, kengät ostettu ja muokattu ja kaulaliina löyty laatikosta. 

DtK:n tanssiaisasu

 
Hatun teon ois voinu alottaa vielä vähän aikasemmin, koska vielä perjantaina aamuyöllä sitä tehtiin... ja se oli valmis aamuyö-kolmelta, sori äiti. ^^" Äiskä tosiaan joutu auttamaan mua sen hatun kanssa, koska en ollu sellasta ennen tehnyt ja en ihan niin täysin niistä kaavoista tajunnut, mutta itse hatusta sitten ihan toisessa postauksessa sit myöhemmin lisää. ;)

Yukio ja toi sen hattu.

Perjantaina kahdentoista jälkeen alkoi mun ja Sestran matkan kohti Espoota. Alex tuli kauempaa, joten sillä oli omat junailut ja muut. Menomatka meni ihan hyvin, kunnes saavuttiin kohti Espoota. Oltiin sovittu Alexin kanssa, että jäädään Kilossa pois, koska sillä on kavereita siellä, nii ne osais neuvoa meidät hotellille sitten. No mehän Sestran kanssa jäätiin, koska ajateltiin että no mikäs siinä, jos istuu jossain kahvilassa sen ajan, ku odotellaan Alexia. Sen juna tuli muutenkin tunnin myöhemmin ja sit se pahalainen viel unohti lippunsa ja joutu tulee myöhemmällä junalla... Mutta mikäs meitä odotti Kilossa? Kylmä ulkoasema (kylmäasema, kuten mä ja Sestra sanottiin, vaikkei se ole se :'D ) eikä lähistöllä ollut yhtäkään kahvilaa tai mitään. Ainoastaan kaksi pienempää ruokakauppaa ja pelkkää asutusta. :| Pahamaineinen Kilo sai mut ja Sestran ärsyyntymään todella, koska ei ollu kiva jäätyä ulkona kovassa pakkasessa. Päätettiin olla porvareita ja tilata taksi hotellille, mikä ei sekään meinannut toimia... typerä Espoo ja typerä Kilo.

Hotelli lupaili kuvien perusteella hyvää, eikä meiän tarvinu pettyä ollenkaan! Kyllä Sokos hotellissa kelpaa. Saihan siitä maksaakin, mut mä ainaki maksan luksuksesta ja siitä että saan nukkua hyvässä sängyssä, kuin kehnolla jumppamatolla lattialla. Blondit pääs taas asian ytimeen hotellilla. Mulle ja Sestralle selvällä suomen kielellä selitettiin, että hissit toimii ovikorteilla. Voitteko jo arvata mitä tehtiin? "TÄÄ HISSI EI TOIMI!!!!" "NO MIKÄ SIIN NYT ON?!" "Ainii... meiän piti laittaa toi kortti..." Huoh, kahta blondia ei saa päästää samaan aikaan mihinkään, mikä poikkeaa normaalista arjesta. :D Huoneeseen vihdoin päästyämme lämmiteltiin, levitettiin kaikki tavarat ja venattiin, jotta käyn hakemassa Alexin hotellin aulasta, kunhan se selviää paikalle. 

Jänniä asioita tapahtuu, ku on Sestran kanssa samassa huoneessa...

Illemmalla sit käytiin kolmestaan syömässä ja ku päästiin takas hotellille niin kyseltiin respasta yksityissaunaa. Sen mahdollisuutta ei ollut, mutta mukava respa järjesti meille yksityissaunan! <3 ;O; Oltiin ihan hämmennyksissä, että onko toi mahdollista, mutta oli se! Me ei koskaan, KOSKAAN, olla saatu MISSÄÄN noin hyvää palvelua! Tästä syystä kirjotettiin pitkä erityiskiitos kyseiselle respalle, joka muutenkin kohteli meitä todella hyvin ja oli innoissaan meidän puolesta ja muutenkin sai meidät hyvälle mielelle.

Loppuilta sit hörötettiin erittäin hauskoille jutuille ja ilta venyikin sitten puoli kolmeen. Onnea vaa Sestralle ku sen piti herätä kolmen tunnin päästä. :DD Mä ja Alex vielä valvottiin ainakin puolisen tuntia, mut saatiin nousta vasta kasilta. ;)

Lauantai 


Lauantaina hyvin väsyneinä laahustettiin aamupalalle, josta sitten suunnattiin pukemaan cosseja päälle ja siitä sit conipaikalle. Itse cossasin DtK:ta tanssiaispuvussa ja Alex oli Teutonic Knight Preussi. Reimu aka Sestra oli karannu jo ennen mua ja Alexia, joten kahdestaan sitten raahattiin ittemme kohti Kulttuurikeskusta ja yritettiin löytää ovi, mistä pääsisi sisään. Vähän sivussahan se oli, mut muutaman edes-takaisen kävelymatkan jälkeen vihdoin löytyi se oikea ovi! Eikä meinannuka ku jäätyä pihalla... mun piti oottaa, jotta Sestra tuo mun lipun.

DtK tanssiaispuvussa. (c) Kyuu Eturautti, kuva Cosplaytanssiaisista.

 
Conipaikalla kierrettiin paikkoja ja tutustuttiin Kulttuurikeskukseen enemmänkin. Itse hoidin melko varhaisessa vaiheessa kaksi kaupankäyntiäni. (jotka näkyy toisessa postauksessa) Sestran kanssa käytiin testaamassa meille täysin uutta peliä, Go:ta, mitä ehdottomasti käydään pelaamassa Desussakin! Hieman hämmentävä peli, mutta paranee sitä tahtia, kun oppii pelaamaan. 

Go-peli. Tekee mieli syödä noi kivet. 8D

 
 Loppupäivä meniki sitte Sestran kanssa, ku olin assaroimassa ja teippiharjailemassa sen pukua tuomarointia ja itse pukukisaa varten. Noin tunti ennen kisaa mä poistuin bäkkäriltä ja lähdin kiertelemään conia ja kattomaan josko löytäisin jotakin seuraa, kun Alexkin oli lähteny johonkin huitsiin. Onneksi vähän ajan päästä löytyikin seuraa ja vähän enemmänkin. Sen lisäksi pääsin näkemään, että Soul Eaterin Excaliburilla VOI olla fangirl! Hyvin hämmentävä hetki. :'D Ainutlaatuinen tilaisuus.

Excalibuuuuuur~

 
Sestra se sit voitti kisansa ja myös aloittelijoiden sarjassa Punumi voitti omansa täysin oikeutetusti! Onnea molemmille ja muillekin sijoille päässeille. Kisojen jälkeen mä ja Sestra lähdettiin hotellille lepäilemään ja rentoutumaan. Koko ilta otettiin lepiä, Sestra nukku ja korisi eikä edes kuullu, ku mä mm. kävin suihkussa tai pidin muutenkin meteliä. Alexin tullessa taas perushörinät ja -naureskelut tyhmille jutuille ja nukkumaan.

Sunnuntai 

Saatiin nukkua pidempään. <3 Jopa Sestra, neiti kukon pierun aikaan heräävä. Sunnuntaina ei sen ihmeempiä tapahtunut, kunhan hengattiin ympäriinsä ja viihdytettiin toisiamme. Itse cossasin Bleachistä Yukiota ja Sestra oli Usagi Sailor Moonista. Alex oli jälleen Preussi. Sunnuntaina piti olla esityskilpailu, mikä jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mut onneksi sen tilalle tuli nettipukukisa, mitä käytiin sitten kattomassa. Kolmen jälkeen mun ja Sestran matka kohti kotia alkoi, eikä lainkaan säästelty mitään hauskuuksia vaan räkätettiin aivan antaumuksella pitääksemme itsemme lämpiminä tyhmässä pakkasessa.

Yukiosta muutama kuva:

Yukio Hans Vorarlberna Bleachistä. (c) Kyuu Eturautti

Yukio se vaan pelaa. (c) Sestra

 
Semmosta Yukiconissa, mennään varmastikin uudestaan ensi vuonna, jos vain järjestetään. Seuraava tapahtuma onkin helmikuussa Desucon Frostbite, mikä on vaarassa mennä mun osalta täysin plörinäksi... nyyh.

Twenty Thirteen!

Vuosi 2013 rullasi ohi todella nopeasti ja onkin aika katsastella, että missäs coneissa kävin patsastelemassa missäkin cossissa. 2013 oli mun ensimmäinen täysi cossivuosi, koko harrastushan lähti käyntiin kesällä 2012. Kävin koko vuoden aikana yhteensä kolmessa conissa, cosplaytanssiaisissa ja Hobitin ensi-iltaan tein uuden puvun.

Desucon Frostbite oli helmikuussa ja sinne olin varannut Szayelin Resurreccionin ja Hobitin ekan ensi-illan aikana käyttämääni haltiaa. Szayel ei sitten tullutkaan valmiiksi, jolloin sen tilalle otin kierrätyskäyttöön DtK:n.

Sadorhael of Silverlode (c) Lily

 Desucon pidettiin kesäkuussa ja sinne minulla oli kaksi uutta pukua: Toshiro Hitsugaya ja Ginko. Lauantaina pidin kierrätyksenä Soul Eater -ryhmäämme varten Justinia.

Toshiro Hitsugaya (c) Kyuu Eturautti

Tracon rymisi paikalle syyskuussa, jolloin käytin jälleen Hitsugayaa. Tällä puvulla myös rohkaistuin pienen painostuksen avulla kohtaamaan kisalavan. Ensimmäinen kosketus kisaamiseen saatu siis täältä ja aion kisata jatkossakin. Toisena pukuna meinasin Ginkoa, mutta autoon ei olisi enempää mahtunut ja muutenkin ajattelin kulkea sunnuntain omissa vaatteissa.

Ginko (c) Alex

Joulukuussa olikin sitten kaksi tapahtumaa. Ensin oli vuorossa Hobitin toisen leffan ensi-iltameiningit Studio123:ssa, johon väsäsin uuden asun. 

Nimetön haltia (c) Sini Meriluoto

Joulukuussa oli myös Cosplaytanssiaiset, joita varten tein myös uuden asun. Nimittäin DtK:n valkoisen tanssiaispuvun. Cosplaytanssiaisista en kirjottanutkaan erikseen postausta, koska jäin odottelemaan, että saisin kuvan sieltä. No, kuvaa ei ole tähänkään mennessä tullut, joten antaa mennä ilman. Kuvan saatte sitten, kun sen joskus saan käsiini. 

DtK:n tanssiaispuku

Tosiaan, Sestran kanssa lähdettiin lauantaina päivällä kohti Helsinkiä ja rattoisien junamatkojen jälkeen päädyttiin paikalliseen mäkkiin (mihin muuallekaan?) syömään. Tämän jälkeen panikoitiin, että mistäs päästään paikalle ja onneksi huomattiin Cidi ja mentiin sitten sniikisti hänen ja seurueensa mukana. Itse tansseista jäi oikein hyvä fiilis, opittiin uusia tansseja (joista yksi ei millään päätyny mun pääkoppaan, että miten se toimii) ja meille Sestran kanssa tuli kunnolla muistot mieleen, kun tanssittiin Poloneesi ja Cicapo!

Harmillisin asia oli se, että jouduttiin typerän vr:n junaliikenteen vuoksi lähtemään todella aikaisin pois. Päätettiin jo, että ensi vuonna sitten toivotaan parasta, että junia menisi myöhemmin. Tai yritetään pyytää kavereita kuskeiksi, koska olisimme halunneet viipyä pidempään. Junamatka takaisin menikin oikein rattoisasti... Miten voikin olla niin hauskaa imitoida vanhaa matikanopettajaansa? :'D Sestra ainakin nauroi kaksinkerroin niin makeasti.

Miltäs sitten vuosi 2014 näyttää? Tällä hetkellä se näyttää siltä, että tulen osallistumaan ainakin kuuteen (6!) coniin, Hobitin viimeisen osan ensi-iltaan (must!) ja Cosplaytanssiaisiin. (toinen must!) Katsotaan miten hyvin toteutuu, ainakin Yukiconin, Desucon Frostbiten ja Cosvisionin liput löytyy jo. Kohtahan se Yukicon jo on, siitä sitten tuonnempana.

PS tähän loppuun sanon, että vietin just 2013-2014 vaihteessa parhaan UV:n IKINÄ! Thanks Bro ja Kei.

Nimetön haltia-herra.

Woah. Tuli käytyy Hobitin yöensi-illassa ja tietysti kans pukeutuneena. Oon jo aikasemmin postailluki osia mun haltiasta, mut nyt aattelin et voisin pistää valmiista asusta kuvia ja vähän jutskata siitä. Vaikka ite leffa oliki ihan loistava, nii en kertoile siitä tämän enempää, koska täst muuten tulis liian pitkä. :D Enkä taho spoilata siitä, vaa sanon, et menkää kattomaan. Huomasin muutes, et oon jo elokuussa alottanu tekemää tota asua, mut vast marraskuun puolella saanu valmiiksi... Hidasta ja laiskaa? Ehei.

Palasina, kasaan liimattuna, muotoon muokkaamattomana, maalaamattomana.

 

Maalattuna ja liimattuna paitaan kiinni, valmiina siis.

 Panssarin tein ihan softiksesta. Se oliki mielenkiintonen projekti, ku piti tarkkaan mittailla, jotta siitä tulee oikean kokonen. Varsinkin, ku yks softislevy on A4-kokonen, nii ei siitä kauheasti saa tehtyä. Mut kyl siihen meniki monta levyä softista. Värisävy oli sitäki mielenkiintosempi, koska sitä sävyä ei ollu valmiina, niin sai monet sekotukset tehdä, ennenku värisävy oli oikea. Panssareitahan mulle tuli eteen ja käsivarsiin. Mietin kans sitä, että miten kiinnittäisin ton panssarin siististi ja käytinpä sit pikaliimaa. Se aika mukavasti vissiin reagoi softiksen kanssa, koska se kuumeni melko polttavaksi. 

 

Valmis kaapu, johon on myös kiinnitetty käsivarsien panssarit.

Koko tekstissä lukee jotain Synkmetsästä ja Thranduilista ja jostain... en edes muista enää kaikkea.

Kaavun sain kasaan melko näppärästi, eihän siin ku kaavojen kanssa teki ja ties minkälaisen tekee. Isot hihat oli pakolliset. Kauluksesta ei ihan tullu sellanen ku ensin ajattelin, koska tajusin, että se ois ollu epäkäytännöllinen.

Kaavun loppusilauksena Roxx kaivoi mulle netistä tutun ja turvallisen haltiakirjotusgeneraattorin (missä saa myös kääpiöiden riimuja), jonka avulla sitten käänsin erinäisiä tekstejä haltiakielelle. Näitä lauseita sitten kirjoitin hopeatussilla kaavun etukanttiin. Jonkuu aikaa siinä menikin, mut laitoin samalla Fullmetal Alchemistia pyörimään, niin hyvin sujui aika. Välillä meinas unohtua vaa tuijottamaa Fma:ta... Fma:sta puheenollen oon sen aikana tehny aika isoo palapeliä ja nyt se on jääny tauolle. >8( Pitäis saada tehtyä se, mutku siinä on jälellä typerä taivasosio, mitä inhoan. D:

 

Valmis haltia, nimetön sellainen.

Mutta mutta, sain kuiteski haltiani valmiiksi. Vieläpä oma suunnittelemani, vaikka otinkin vaikutteita Elrondilta ja Thranduililta. Se päällä sitten marssin Studio 123:een Hobitti-meininkeihin ja tietysti myös leffaa kattomaan. Asustani tykättiin ja kaikkein parasta oli seuraavan päivän iltana lukea, että Studio 123:n puolesta mulle annetaan kannustuspalkinto! Pukuni viime ja tänä vuonna on kuulemma ollu niin upeita, että ansaitsevat palkinnon! Erityisen otettu olin tästä ja sillä innolla sitten jaksankin tehdä seuraavaan leffaan vielä hulppeamman asun. Siitä ei tiiäkä kovin moni. Jääköön salaisuudeksi vielä. 8D 

Tähän loppuun vielä muutama kuva. Kaikki valmiin haltian kuvat on otettu Studio 123:n puolesta. Eikä tol haltial oo vieläkä nimee...

"Älkää iskekö! Olen puolueeton!"

Galin yrittää mahallaan viedä valokeilan täst kuvasta. >8(

 Tästä kuvasta muuten tuli mieleen, että käytiin keskustelua Roxxin kanssa, että kumpi kuolisi ensin. Mun miekan kahva on suht epäkäytännöllinen, joten Roxx sanoi, että mä kuolisin ensin. Samaan hengenvetoon se kyl totesi kuolevansa ite ensin, koska sillä on MUOVIkirves ja mun miekka on sentäs PUUTA. ;D

"Hei kattokaa ylös!"

Death Note

On tullu aika rikkoa piiiiiiiiiiiitkä hiljaisuus! Ei vaan oo löytyny aikaa kirjotella, mut nyt pistetään tuulemaan senkin edestä. Nyt niitä sarjoja! 

Death Note. Kertoo mistä? Ihmismaailmaan putoaa kuolemanjumalille, shinigameille, kuuluva Death Note. Kun kyseiseen vihkoon kirjotetaan jonkun henkilön nimi, tämä kuolee, kunhan kirjottajalla on tiedossa henkilön nimi ja muistissa kasvot. Jos vihkoon ei erikseen kirjoteta kuolinsyytä, henkilö kuolee sydänkohtaukseen. Päähenkilö Light Yagami, lukion huippuoppilas, löytää sattumalta Death Noten ja kiinnostuu sen voimasta. Käyttääkö Light vihkoa, ota itse selvää siitä. ;)

Spoilereita jatkossa.

Tosiaan, Light todellakin testaa Death Notea vain todetakseen, toimiiko se todella. Hän näkee uutisissa rikollisen ja päättää testata häneen. Kasvot hän näkee uutisista ja nimikin käy selville niistä. Hänen yllätyksekseen se toimii ja hän päättää ruveta käyttämään vähän enemmän sitä, tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Lightille ilmestyy shinigami Ryuk, joka on kyseisen Death Noten pudottanut (ensin varastanut toiselta shinigamilta). Ryuk myös ohjeistaa Lightia Death Noten käytössä. 

Rikollisia kuolee sydänkohtauksiin enenevässä määrin. Ihmiset alkavat pelkäämään ja uutisoidaan yliluonnollisesta tappajasta, joka on nimetty Kiraksi. Kukaan ei tiedä mystisten kuolemien syytä, jengiä vain lakoaa sydäreihin kuin viljaa pellossa. Maailma kokee järkytyksen, kun kuvioihin astuu Toinen Kira. Tämä Toinen Kira on Misa, joka tekeekin Remin kanssa sopimuksen shinigamin silmistä, minkä avulla Kira näkee ihmisen nimen ja eliniän, ilman uteluita. Sopimuksen myötä ihmisen jäljellä oleva elinikä vähenee puolella siitä, mitä se alunperin oli; Esim. jos eläisit vielä 50 vuotta, et silmien vuoksi eläkään kuin 25 seuraavaa vuotta.

Misa ja shinigamin silmät

 Pieni ryhmä Japanin poliisista yhdessä L:n kanssa yrittävät selvittää, kuka Kira on. Tapahtumien edetessä Kira saa juonittua shinigamin tappamaan L:n ja tämän avustajan Watarin. L:n kuoltua mukaan tulee Near ja Mello, jotka ovat L:n seuraajia. Near perustaa FBI:n ja CIA:n henkilöistä yhdistetyn SPK:n ja Mello on toiminnassa mafian kanssa. Omilla tahoillaan yrittävät saada selville, kuka Kira on. Mello vieläpä yrittää saada kaiken selville ennen Nearia, koska hänestä tuntuu, että L on valinnut Nearin seuraajakseen, eikä häntä.

Koko sarjan loppu sitten... en pidä siitä. ._. Toinen haluu vaa muuttaa maailmaa ja se ahdistetaan nurkkaan ja tapetaan julmasti. Kyllä, Light kuolee ja umpiärsyttävä Near saa kaiken selville ja just ku Light on tappamassa Nearin, niin typerä Matsuda Japanin poliisista ampuu Lightia.

Light ja Ryuk

Vähän jotakin itse hahmoista... Light on tietysti lempparini. Kukapa osaisi epäillä huippuopiskelijan olevan kylmäverinen murhaaja. Omasta mielestäni Light menee välillä vähän liian yli ja jotkin tapot ärsyttää mua, mut tietysti ne on tehty Lightin, eli Kiran, omaksi parhaaksi. Misa... oli ihan jees mangassa, mut voi luoja ku pääsin kattomaan animea! Voiko olla mitään ärsyttävämpää? >_< No kyllä voi, mut siitä myöhemmin lisää. Misa osaa kyl järjestää tahatonta komiikkaakin, mut animessa se on kyl totaalisen rasittava pikkulikka.

Misa ja Rem

 Shinigamit Ryuk ja Rem: Pidän molemmista, vaikka en tykännykään siitä, että Ryuk lopullisesti tappoi Lightin! >:( Ryukilla ainakin on kova himo ihmismaailman omenoihin ja se melkein tekeekin mitä tahansa niiden eteen. Rem on ehkä pidättyväisempi näistä kahdesta, mutta eipä kaikkien shinigamien tarvikaan olla rämäpäitä.

L

L, Near ja Mello: L on semi-ärsyttävä, Near on MEGAÄRSYTTÄVÄ ja Mello on huikee. L on ihan jees välillä, mielenkiintoinen hahmo outoine maneereineen ja käytöksineen, mut se on ärsyttävä silloin, ku se epäilee Lightia ja rupeaa täysin ärsyttäväksi. Near on megaärsyttävä, koska se ei muuta teekään kun epäilee Lightia. Se on myös olevinaan fiksu ja jotenkin se aina selvittää kaiken ja argh! Mello sit taas on enemmänkin normaali. Vähän vastarannan kiiski ja onhan sekin ihan fiksu, mut kuitenkin enemmän jalat maassa.

Near ja Mello

Mahdollisia cosplay-projekteja? Kyllä on. Oon jo päättäny, että teen Mellon jossain vaiheessa ja ehkä myös sen kaverin Matt'n. Myös Ryukin tekeminen vois olla melko mielenkiintoista, mutta ehkä sit ku oon vähän parempi.

Matt

Tähän loppuun pieni kevennys, ei jäniskevennys (tietämättömille: jäniskevennys), vaan gif, minkä löysin netin ihmeellisestä maailmasta. Repesin ihan täysin ku löysin ton :'D 

 Siinä siis Kira on laatikossa ja Mello, Matt, Near ja L jahtaa sitä. :'''D

Tracon 8

Jospa mäki saisin vihdoin ja viimein avattua sanaisen arkkuni Traconista! Eihän täs ookaa menny ku... vähän päälle viikko. Mut oonkin venaillu kuvia ties mistä, jottei tää merkintä ois pelkkää tekstiä. ^^ Mutta mutta, asiaan!

Ostettiin Sestran kanssa Traconin rannekkeet jo saman vuoden Frostbitesta, eli todella aikaisin. Frostin päättymisen jälkeen ku päästiin molemmat koteihimme, nii olihan se kokeiltava sit heti näitä aivan uusia KANKAISIA rannekkeita - molemmat kun oltiin totuttu paperisiin. Noh... katottiin, että onpas näppärä, kun siin on hieno sulkija, niin ei tarvi murehtia, et pitäs vetää saksilla poikki. Joo, hieno sulkija olikin, mut eipäs se avautunutkaan siitä enää mihinkään. Muistan niin elävästi sen tilanteen ku itken Sestralle mesessä (RIP <3), että: "TÄÄ MUN RANNEKE EI LÄHE POIS!!", johon Sestra vastaa: "Oota mäki kokeilen... TÄÄ JÄI JUMIIN!" Voi meitä hölmöjä... ei koskaan, KOSKAAN, kannata päästää kahta blondia keskenään kokeilemaan jotain täysin uutta.

Viime päivityksessä mainitsin, että ottaisin mukaani Hitsugaya- ja Ginko-cossit, mutta päätinkin jättää Ginkon kotiin. Sen puinen reppu ei ois vaan mahtunut enää autoon, eikä Ginko ois ollu mitään ilman sitä reppua. Matka Traconiin alko perjantaina, kun pääsin puol kolmelta töistä ja hain Lilyn asemalta ja siitä sitten ruvettiin matkustamaan hakemaan Sestra. Viimeistään Sestran luona huomattiin, ettei kyllä millään ois mahtunu enempää tavaraa mukaan; se vei YKSINÄÄN tavaroineen koko takapenkin ja mun ja Lilyn tavarat oli takapaksissa ja Lilyn osa sen jalkatilassa. :D Vähän vaan tavaraa... mut hyvin mahduttiin! 

Upea kankainen ranneke! Sori kuvan laatu, ei voinu ite ottaa kuvaa ku oma ranneke on jo menny roskiin...

Jännäksi tämän reissun myös teki se, etten ole koskaan ajanut Tampereelle, enkä noin pitkää matkaa. Mut kuiteski loppujen lopuks ajomatka suju varsin rattosasti eikä mitään pahempia ongelmia ollu, vaikka yhdessä kohtaa ajettiinkin vikaan, koska ei kuunneltu navigaattoria... Älkää ajako Lahdessa, varsinkaan Aleksanterinkadulla! Siel on ihan hirveetä ajaa ja olin ihan hätää kärsimässä. D: Nyt viimeistään ymmärsin sen, miks Sestra aina vinkuu, et lahtelaiset ei osaa ajaa ja ei, ne ei osaa ajaa. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa syömässä ja ruokaa hakemassa, mut sit tiputettiin Lily matkan varrelle ja painuttiin Sestran kanssa Roxxille terrorisoimaa sen kämppää! Kiitokset Roxxille, että jaksoi meitä ja meidän tyhmiä juttuja! Ja anteeksi niistä lukuisista flashbackeista. :'D

Traconista:

Myöskin viime postauksessa mainitsin, että jotain jännittävää, hieman pelottavaa, hermoja raastavaa jne tulee tapahtumaan ja tässähän se sit: Osallistuin pukukilpailuun! Sestra mua sinne koko ajan oli tunkemassa, että: "Nyt menet sinne!" ja olihan se osallistuttava. :| Hitsugayalla osallistuin ja hyvin pitkään mulla oli fiilikset siitä, että mun puku on aivan liian lame sinne upeiden cossien sekaan... Kuinkakohan monta kertaa Sestra sai sanoa vastaan mulle, että: "Eikä ole! Se on todella laadukas cossi" mut vaikea se oli jotenkin uskoa. Alexillekin mainitsin asiasta ja sekin sanoi, että laadukas on, että sekaan vain! Kai mun oli sit vähitellen uskottava, että hyvä se on ... ;__; Ei muuta ku ilmottautuminen ja yhteys cosplayvastaavaan kyselemään erinäisiä juttuja. Mm. tuli ilmi, että miekka täytyy tehdä kokonaan itse uudestaan ja niinhän mä sit teinkin ja hyvä siitä tuli. Sitten itse Traconin tapahtumiin vihdoin ja viimein!

Lauantai: 

The kisapäivä. Mä ihmettelin kovasti, että missä mun jännitys on? Mä yleensä jännitän kaikkea ja aina, vieläpä päivää ennen, mut nyt se oli tiessään. Mun jännitys ei yltyny edes silloin ku pääsin paikan päälle. No, sitä en miettiny sen enempää, vaan kävin ilmottautumassa olevani paikalla, josta marssin backstagelle hakemaan numerolappuseni. Backstagella kans tapasin oman cosplaymammani (<3), jotka on aivan ehdottoman tärkeitä bäkkäreillä! Pitivät kunnolla huolen meistä pienistä, ettei kukaan vain kuukahda kesken kaiken. Bäkkärillä käynnin jälkeen kävin kuvauttamassa itteni ja siinä samalla vähän aikaa jutusteltiin Biitin kanssa. 

© Emilia Lahtinen

Sen jälkeen olikin aikaa puoli kolmeen saakka, jolloin piti mennä käymään tuomaroinnissa. Väliajalla kävin Sestran kanssa kuvailemassa sen Myobi-cossia Alichinosta ja kävästiin myös hakemassa myyntipöytäsalista parhaat päältä. Myobin kuvista tuli erityisen hyviä, vaikka itse sanonkin ja ehkä vähän oma kehu haisee, mut saa haistakin. Traconin syksyinen sää soveltui täydellisesti Myobiin, joten mitä muutakaan kuvasta voi tulla, kuin täydellinen?

Tuomarointia ennen käytiin vielä katsastamassa lava, että miltä se näyttää ja miten siellä ollaan. Tuomaroinnin koittaessa, mua ei jännittäny vieläkään! Ehkä semmoin pieni oli havaittavissa, mut ei oikeastaan ollenkaan mitään. O.o Miten se on mahdollista? Oonko mä päässy ylenpalttisesta jännittämisestä yli? En usko. Mut tuomarointi meni oikein hyvin ja sain mielestäni selitettyä sen mitä kysyttiinkin ja mun onneksi kysymykset oli helppoja. Eikä se tilanne ollu niin kiusallinen ku mitä ois voinu olettaa, ensikertalainen kisassa kun olin. Tuomaroinnin jälkeen mulla oli aikaa puol viiteen asti, joten häröpalloiltiin Sestran kanssa ties missä. 

Mun kisanumerolappunen! Harmi, ettei siinä lukenu FankiKitsune, kuten ilmotin. :/

Sitten kello alkoikin lähestyä puolta viittä ja oli jätettävä Sestra ison salin jonoon ja lähettävä bäkkärille, missä sit viideltä kateltiin kun WCS-kisaajat pisti parastaan. WCS:n (World Cosplay Summit) jälkeen olikin sit meidän vuoro ja rupesin tuntemaan jotain varsin tuttua... No sieltähän se jännitys alkoi sit tulla! Järjestäydyttiin jonoon ja mitä lähemmäs oma vuoro tuli, niin sitä enemmän mua alko jännittää. Ekaa kertaa missään kisassa, nii kai sitä saa vähän jännittää? Sit tulikin oma vuoro... sydän hakkaa tuhatta ja sataa, en kuule musiikkia, ainoastaan yleisön hurrauksia. Silmieni edessä on mustaa massaa, onneks siel on niin kirkkaat valot ettei yleisöä näe ollenkaan! Lavalla sit pari posea ja äkkiä karkuun... Yhteiskuvan jälkeen julkistettiin palkinnot ja itellehän ei sijotusta tullut, mutta en edes lähtenyt sitä hakemaan, vaan ainoastaan lavakokemusta. Sijoittuminen ois ollu mukava plussa, mutta en harmistunu ollenkaan, ettei sijaa napsahtanut. 
 

Lavakuva. © Tapio Matikainen

Mut kisaaminen oli kivaa! Varmasti kisailen jatkossakin, mut missä ja milloin? Se on sit toinen asia. :) Kisan jälkeen lähettiinkin sit hyvin piakkoin autolle ja takas Roxxille. Haettiin siitä lähistöltä pizzat ja kateltiin pari Ice Age -leffaa. Tai no... mä ja Roxx katottiin, Sestra nukku. Sit vaan nukkumaan ja odottelemaan sunnuntain koitoksia!

Sunnuntai: 

Aamulla sai onneks nukkua vähän pidempään. Herättyäni vähän söin ja pakkasin kamat ja huikkasin moikat Roxxille ja lähin Tampere-talolle, jonne Sestra oli menny jo tunteja aikasemmin oman NCC-hommansa (Nordic Cosplay Championship) vuoks. 

Tällä kertaa tehtiin Sestran kanssa historiaa: ME KÄYTIIN OHJELMASSA! Kyllä, suuri ylläri. Yleensä suunnitellaan ennen conia, että: "Tonne vois mennä!" Mutta totuus on se, ettei yleensä käydä muuta, kuin kattomassa kisat. Nyt jopa käytiin kattomassa Calssaran ja Elffin paneeli aiheesta "Cosplay around the world". Paneeli oli varsin mielenkiintoinen ja itelle tuli monia yllätyksiä, että miten muissa maissa käyttäydytään. Suurin ylläri oli Brasilian meininki, jossa toisten proppeja saatetaan tuhota, jos niitä ei vartioida tarpeeksi! O_O Kertoivat myös, että joku tyttö oli kisajonossa ja hänellä oli pitkä peruukki. Hän oli sitten siinä jonossa kääntynyt ja joku hänen takanaan oli vetäissyt saksilla sen pitkän peruukin lyhyeksi! Miten joku kehtaa tehdä noin?! Oltiin Sestran kanssa samaa mieltä, että sinne ei mennä ikinä, jos ulkomaille lähdetään.

Tapasin myös pikkuserkkuni Traconissa, jotka tulivat sinne yllättäen ja vähäsen heille esittelin, että mitä Traconissa tapahtuu. Heidän lähtönsä jälkeen tapasin Kein ja hengasin sen kanssa kisojen alkuun asti ja sain houkuteltua yleisöön mukaan kannustamaan Sestraa! Sestran esitys NCC:ssä Rachel Alucardina oli huikea ja tykkäsin myös Shewonin esityksestä. Oltiin Kein kanssa samaa mieltä parhaista ja meiän veikkaukset voittajista osui oikeaan, sillä Sestra ja Shewon voittivat molemmat! NCC:hen lähtee siis neljä edustajaa per maa. Onnea molemmille voitosta! Ansaitsitte voittonne. :) Myös esityskisan top3 oli mielestäni erityisen oikea, mutta siitä en hölise sen enempää. :D Onnea Teme ykkössijasta ja Cidi parisi kanssa kakkossijasta. :) Onnittelut myös kolmosiksi tulleelle Vocaloid-ryhmälle.

Sestra lavalla. Noi kengät on ufot, mut ei niil oo hankala kävellä ku ensin harjottelee...

Kisojen jälkeen autolle ja kotia kohti. Tuulos on kyl hyvä pysähdyspaikka ja etenkin ne Hesen ruuat maittoi hyvin. Ite olin kotona joskus kymmenen jälkeen ja seuraavana päivänä sit aamuvuoroon töihin... ai että oli mukavaa. :'D Ei väsyttäny ei... eikä ollu conimasennus päällä ei. Mut onneks siitäki selvittiin. Itse conista ostin Bleachin uusimman pokkarin nro 50 ja muutamat pockyt ja ramunet. Pockyja ei niin kauheasti tarvinu ostaa, sillä Sestra hävis meidän yhden vedon ja palkkiona se osti mulle yhet pockyt. >: ) Paljoa en ostanu, mut jonneki se raha kuiteski kauniisti katosi. :D

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, seuraavaan päivitykseen! Jos vaikka saisin väännettyä niit sarja-postauksia... en lupaa mitään. Mutta hei joo! Meinas täysin unohtua, kuinka Kifia otti musta huikean videon... loppuhuipennukseksi se: http://instagram.com/p/eRhNs7wbnc/#  Selvennyksenä sen verran, että toi sateenvarjo ja punanen ötökkä on Sestran. :D